Kotona ollaan! - Pe 10.7.09

Nyt on kotiuduttu reissusta. Kyläilystä tuli hieman suunniteltua pidempi, mutta ei se haittaa, koska hauskaa oli.
Menimme siis maanantaina vanhemmilleni yöksi. Oki jäi tiistaina sinne hoitoon ja minä ja mies tulimme kaupunkiin ja saimme hieman "omaa aikaa". Keskiviikkona menimme sinne takaisin ja tulimme kotiin hetki sitten.

Oki on aivan rättipoikkipuhkiväsynyt viiden päivän riehumisen jälkeen. Oki on nyt sen verran iso (painoa on nyt 9,6 kiloa), että sen uskaltaa laskea leikkimään vanhempieni kahden koiran kanssa (jämtlanninpystykorva Urho: 32kg ja saksanmetsästysterrieri Pete: 10kg).
Oki sai myös hieman harjoitusta "koirien kielestä", Pete on onneksi kärsivällinen opettaja. Oki koetti aluksi hieman pomottaa Peteä, mutta nopsaan oppi että se ei käy päinsä.

Koirat pääsevät vanhemmillani olemaan vapaana ja sitä Oki rakasti. Huomaa Okin liikkeestä, että nyt on tullut juoksenneltua: motoriikka on parantunut huomattavasti alle viikossa ja vauhtia (sekä vaarallisia tilanteita) riittää, lisäksi koira on saanut hieman lihaksiakin.

Isäni "analyysi" Okista oli se, että pojasta tulee todennäköisesti melko omapitäväinen koira, joka todennäköisesti tulee kokeilemaan isompana ihan kunnolla, että kuka on pomo. Lisäksi hän arveli, että Okilla voi olla hieman jäljelle jäävää hyökkäyshalua. Mutta saa nähdä mitä tuleman pitää.
Hän kuvasi Okia mys "ihme tuijottelijaksi", tosin tuo tuijottelu todennäköisesti on vielä "pennun hölmöyttä" - ei haaste.
Ja kyllähän tuo "arvio" kuulostaa ihan järkeenkäyvältä. Nytkin Okilla tuntuu olevan kohtuullinen alistamisenhalu.

Okia on nyt leikitetty ja lellitty pari päivää. Vanhempieni perhetutut Saksasta tulivat käymään ja perheen lapset (varsinkin tytär) ikävöivät kovasti omaa terrieriään, joten Oki oli omiaan lievittämään tätä ikävää - ja eipä Okilla ollut mitään tuota vastaan.

Mutta kyllä Oki oli tyytyväinen päästessään kotiin. Tuossa sohvalla köllöttelee ja nukkuu sikeästi nähden koiramaisia unia.