Mies on ollut pari päivää mökillä kavereidensa kanssa, joten me ollaan Okin kanssa vietetty laatuaikaa kaksistaan. Nyt on leikitty ja riehuttu ja vähän reenattu uusia juttujakin
"Paikka" sujuu kokoajan paremmin ja paremmin ja nyt on kuvioihin otettu uutena "seuraa", sen(kin) poika ymmärsi nopeasti ja nyt se onnistuu jo pienen matkan verran.
Toivottavasti ruoka olisi tarpeeksi hyvä motivaatiokeino jatkossakin ja pojulla pysyisi mielenkiinto yllä.
Nyt Oki on alkanut huutamaan, kun ei olla kotona... Etsitään asian valoisat puolet: Ei kuitenkaan riko paikkoja sillä välin, kun emme ole paikalla.
Nyt on testissä se, että koiraa ei juuri huomioida kotiin tullessa... Jos tuo vaikka auttaisi siihen, että koira ei niin kovasti odota meitä.
Eilen oltiin päiväkävelyllä ja keskellä tietä ollamöllötteli sellainen iso yöperhonen (kiitäjiksi niitä kai sanotaan?). Siitä Oki vasta riemastui ja haukkui, murisi ja teki vaikka mitä sillä aikaa, kun emäntä nosti ötökän puuhun.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti