Vihdoin ja viimein hyvin pitkän odotuksen jälkeen, kävimme hakemassa Okin kotiin.
Nyt tässä jaloissa pyörii 8 viikkoinen pinseri vauva. Eipä oikein vieläkään meinaa uskoa todeksi..
Oki on oikein reipas ja utelias pikku karvakuono. Kotimatkallakaan ei sen kummemmin itkettänyt. Välillä pahvilaatikosta kuului hieman vinkunaa, mutta se kuuluu asiaan. Olisin ollut enemmän ihmeissäni, jos penska ei olisi sanonut mitään kotimatkalla.
Yökin meni hyvin, koira nukkui kuin tukki (on muuten kova kuorsaamaan, tasaista turinaa lähes koko yön).
Puoli viideltä alkoi vaikuttaa siltä, että koissu haluaa pihalle. Käytiin nopealla pissalenkillä, jonka jälkeen ei enää nukuttanutkaan (minua kyllä - Okia ei).
Vähän aikaa oltiin siinä sitten hereillä. Kun Oki alkoi osoittaa virran hiipumisen merkkejä, otettiin yhdessä torkut sohvalla.
Oki on kyllä kotiutunut oikein mainiosti. On oppinut nimensäkin ja tulee kutsuttaessa. "Ei" sanankin ymmärtää aina silloin tällöin jopa ensimmäisellä sanomalla (valikoiva kuulo?).
Jokin aika sitten Oki riehui pihalla sydämensä kyllyydestä, riitti kyllä vauhtia.
Ainut asia, joka tuottaa hieman vaikeuksia, on ulos kakkaaminen. Kukapa haluaisi asioida ulkosalla, kun sisälläkin voisi?
Eli ruuan jälkeen oleillaan pihalla 10-30min ja koiralla on kova hätä, mutta tämä vaan istuu maassa, huutaa ja tuijottelee ihan kuin kysyen: "Eikö voida jo mennä sisään?"
Mutta kyllä ollaan näistäkin reissuista loppujen lopuksi kunnialla selvitty. Hyvä alku, sanoisin.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti